Jo 1700-luvulla pidettiin Euroopassa koiria, joita kutsuttiin nimellä “koira newfoundlandista”. Nämä koirat olivat nykyisten Landseerien ja Newfoundlandinkoirien esivanhempia. Koirat rakastivat uimista ja vedessä työskentelyä,joten kalastajat käyttivät niitä apunaan pelastamassa veteen pudonneita ihmisiä, sekä sukeltamassa irti rantakiviin takertuneita verkkoja.
Englannissa alettiin 1900-luvun alussa järjestää Watertrial-kilpailuja, joissa arvosteltiin koiran luontaista halua/viettiä toimia ja pelastaa vedessä.
Silloisia vaatimuksia olivat mm.
- hyppy määrätystä korkeudesta (esim. laiturilta tai sillalta) veteen pelastamaan hukkuvaa
- nopeus, jolla koira kuljettaa hukkuvaa
- veneen hinaaminen rantaan
- köyden tai esineen vienti veneeseen, jossa on vieras henkilö
- kilpauinti
- sukeltaminen ja esineen nouto pinnan alta.
Vesipelastusta harrastetaan melkein kaikkialla Euroopassa sekä Yhdysvalloissa. Eri maiden
koesäännöt
poikkeavat toisistaan.
Suomeen vesipelastuksen toi silloinen Landseer-yhdistyksen puh.joht. Eero Hällfors v. 1989. Viralliseksi koemuodoksi se tuli v.-92 koeajalla. Sääntöjä “rukattiin” vuosien varrella pariinkin otteeseen,
nykyiset säännöt tulivat voimaan 1.5.2002.
Koiran pitää olla riittävän kokoinen jaksaakseen hinata venettä, jossa on kaksi-kolme ihmistä kyydissä, aivan pikkukoirat eivät siis tule kysymykseen. Koiran on uitava ilman pakotteita, ja suostuttava ottamaan esineitä suuhun (esim. dummy, köysi), toki kaikkia asioita voidaan opetella. Uiminen on turvallinen liikuntamuoto kasvavalle pennulle, ihon ja korvien kuntoa on syytä tarkkailla.
Newfoundlandinkoirat ja landseerit soveltuvat ruumiinrakenteeltaan vesityöskentelyyn: niillä on räpylät jaloissa ja kaksinkertainen karvapeite eristää kylmältä. Näiden koirien rotuominaisuuksiin kuuluu myös ns. pelastusvietti, jonka voimakkuus vaihtelee eri yksilöillä. Muiltakin roduilta vesipelastus sujuu vallan mainiosti.
Koiran kouluttaja ei saa pelätä kastumista, sillä veperannalla kastuu taatusti. Huumoriakaan ei sovi unohtaa. Ohjaajan on myös jaksettava harjoitella tiettyjä asioita maalla, ja koiran peruskunnosta on huolehdittava. Perustottelevaisuuden pitää olla kunnossa ennen lajin aloittamista. Monet vepeen liittyvät asiat ovat opeteltavia asioita.
Etenkin Ranskassa ja Italiassa on viety varsin pitkälle vesipelastuskoirien käyttö pelastustilanteissa. Suomi on tämän suhteen jossain määrin jälkijunassa. Suomalainen vesipelastuskoirien koulutusmalli ei tähtää ns. työkäyttöön, vaan on puhtaasti harrastus- ja kilpailumuoto. Tosin monet harrastajat ovat kiinnostuneet työkoirien kouluttamisesta.
Pitää yllä
erityisesti alkuperäisrotujen eli landseerien ja newfoundlandinkoirien
pelastusvaistoa ja uintitaitoa.
Testata koiran rodunomaisia taipumuksia.
Testata koiran fyysistä kuntoa ja kykyä toimia vedessä.
Kehittää vesipelastuksen harrastajia ja heidän yhteistoimintaansa.
Lisätä tietoa koiran kouluttamisesta ja soveltuvuudesta pelastustoimintaan
vedessä.